Aamulehden (24. 8. 2011) mukaan työkyvyttömyys käy kalliiksi yrityksille ja julkiselle sektorille. Sairauspoissaolot, työkyvyttömyys ja tapaturmat maksavat työnantajalle keskimäärin kymmenesosan palkkasummasta. Osuus on kansainvälisessä vertailussakin korkea.

Viime vuonna työkyvyttömyyseläkkeelle jäi 23 000 ihmistä. Määrä on 32 prosenttia kaikista työeläkkeelle siirtyneistä. Suurimmat syyt olivat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (34 % eläkkeelle siirtyneistä) ja mielenterveyden häiriöt  (30 %).

Keskimäärin sairauspoissaolot vastasivat noin kahden viikon työpanosta työntekijää kohden.

Vaikeutuva taloustilanne ja mahdolliset yt-neuvottelut tuovat aina oman lisänsä työilmapiiriin, joka muodostuu kokonaisuudessaan monista eri osatekijöistä. Ongelmatonta työyhteisöä tuskin on olemassakaan. Erilaiset konflikti- ja ongelmatilanteet ovat arkipäivää kaikissa työyhteisöissä. Kysymys on siitä, miten ongelmatilanteet ratkaistaan, mitä niistä opitaan.

Jokaiseen ongelmaan on sisäänrakennettuna ratkaisu

Hoitamattomasta konfliktista muodostuu uhka työntekijän terveydelle, työilmapiirille ja tuloksellisuudelle. Konflikti merkitsee sitä, että jotain täytyy tehdä toisin, jonkin asian on muututtava. Jos konfliktia ei nähdä kehitystehtävänä, se on tuhoisa sekä yksilöiden että työyhteisön ja organisaation tuottavuuden, palvelun laadun ja koko toiminnan kannalta.

Keskeinen vedenjakaja on kysymys siitä, nähdäänkö työntekijät täytettävinä astioina vai sytytettävinä kynttilöinä.

Työurien pidentämisestä puhutaan paljon. Miten pidentäminen on mahdollista? siitä puhutaan vähemmän.  Työelämä saatetaan nykytodellisuudessa kokea hyvinkin kuormittavana ja uuvuttavana. Kun voimavarat ovat loppumaisillaan, ei ole harvinaista sekään, että työssä käydään lääkityksen voimalla.

Iso osa työn kuormittavuudesta ja sairauspoissaoloista aiheutuu työpaikan ihmissuhde- ja/tai johtamisongelmista, organisaation muutospaineista, epäselvistä toimenkuvista, yhteisten pelisääntöjen ja avoimen vuorovaikutuksen puutteesta.

Hyvä mieli

Toivoa on.Tilanteeseen voidaan vaikuttaa. Työnilo, tuottavuus ja tuloksellisuus voidaan palauttaa. Jokainen ihminen haluaa tulla arvostetuksi, kuulluksi ja nähdyksi. Arvostus on sitä, että välitämme toiselle kokemuksen siitä, että hän on tarpeellinen ja että hänen työpanostaan tarvitaan. Toisia arvostava lähestymistapa luo työyhteisöön myönteisen mielialan. Myönteisyyttä vaalivassa työyhteisössä työilmapiiri säilyy rennompana, huumorilla on sijansa ja nauru pidentää ikää.

Työn ilonlähteinä ovat onnistumisen tunteet. Kun onnistuminen työtehtävässä laitetaan kiertoon, se ei vähennä onnistujan omaa osuutta , – se vähentää kateutta. Inhimillisen elämän tärkeimpiä ulottuvuuksia on välittäminen. Välittäminen on empatian ja sympatian kokemista ja osoittamista toista ihmisolentoa kohtaan.

Kun työyhteisön toimintakulttuurin tiedostettuina osatekijöinä ovat toisten arvostus, hauskuus, onnistuminen ja välittäminen, on todennäköistä, että työurat muodostuvat pidemmiksi ihan kuin itsestään. Työyhteisö pysyy perustehtävässään, eikä syöksy kohti sisäisen maailmansa negatiivista kehää.

” Ympärillämme on ennusmerkkejä, jotka ovat väliin huomaamattomia, väliin selviä. Mutta ne on osattava tulkita tarkasti, jotta ne voisivat ohjata kulkuamme tiellä.” (Paulo Coelho, Valon soturin käsikirja)

Luemme lehtiä, kuuntelemme uutisia, keskustelemme sosiaalisessa mediassa, pysymme tapahtumien tasalla vain kännykkään vilkaisemalla. Mutta, miten meihin suhtaudutaan työelämässä? Miten me itse suhtaudumme toisiimme?

Lue koko kirjoitus »